Vahvoja ideoita, oikeita tarinoita.

Kolikossa on kolme puolta – joskus jää huomamatta se kapea puoli. Eteenpäin kurottava kasvu rakentuu idealle, tarinalle ja teoille. Ei kolmatta ilman yhtä.

Mikä on idea? Idean ideana on purkaa jokin olemassa oleva malli ja tarjota tilalle parempi, fiksumpi, hyödyllisempi. Kirjoituskoneen idea oli loistava, läppärin idea loistavampi. Vahvan idean tunnistaa siitä, että se on luonteeltaan häiritsevä. Sitä vastustetaan aluksi ja myöhemmin uudesta ideasta tulee tavallinen. Kunnes idea korvataan taas paremmalla.

Menestystarinat pohjaavat terävästi kuvattuun ideaan, joka on osattu jakaa tarttuvalla tarinalla, joka on kyetty muuttamaan teoiksi. Vähän ennen oikeaa hetkeä.

Jokaisen yrityksen menestystä tai menetystä ohjaa tarina.

Menetystarinat ovat tuttuja meille kaikille: jäätiin paikoilleen, sokaistuttiin huipulla, ei tartuttu oikeisiin asioihin oikeaan aikaan.

Oikean tarinan rakennus ei ole salatiedettä. Se on systemaattista ja ei kovin luovaa käsityötä, joka perustuu tarkkojen kysymys-vastausparien ratkomiseen ja riittävän häiritsevän idean muotoiluun.

Eteenpäin alkaa todenmukaisesta tilannekuvasta. Eteenpäin pohjaa myös menneeseen arvokkaaseen ja oivaltavaan. Oikea tarina kuvaa eteenpäin kurottavan totuuden, jonka toteuttaminen on palkitsevaa ja kannattavaa.

Joskus idea ja tarina on syytä rakentaa nopeasti. Joskus on viisasta edetä perusteellisesti ja muhevasti. Autamme molemmilla poluilla.

Vahvan idean ja oikean tarinan voi rakentaa yhdessä Insanon kanssa kolmella ja puolella tavalla:

1. Nopeasti (käytetään usein myyntitarinan tai viestinnän yhteydessä). Vie vähän aikaa, yllättävän hintaista. Vähän aikaa tarkoittaa noin viikkoa.
2. Syvästi (käytetään usein liikeidean, rajatun viestinnällisen ongelman tai vaikuttamisen yhteydessä). Vie vähän enemmän aikaa, keskiarvokasta. Vähän enemmän aikaa tarkoittaa muutamia viikkoja.
3. Muhevasti (käytetään yrityskulttuurin, strategian tai uuden liiketoiminnan tarinanrakennuksen yhteydessä). Vie aikaa, on arvokasta. Vie aikaa tarkoittaa kuukausia.
3,5. Todella nopeasti. Kuvaa ongelma, saat idean ja yhden tarinallisen väittämän. Vie hyvin vähän aikaa, keskiarvokasta. Hyvin vähän aikaa tarkoittaa tunteja.

Käytämme tarinanrakennustyössä 3-7 työkysymystä, joihin etsitään mahdollisimman täsmälliset vastaukset yhdessä asiakkaan kanssa, pienemmillä tai suuremmilla kokoonpanoilla.

Yritysten johtajien ja muiden vaikutusvaltaa vastuullisesti käyttävien kannattaa kysyä itseltään muutama hyvä kysymys. Mikä tarkalleen ottaen on tavoitteemme? Miksi joku haluaisi uskoa meihin? Haluammeko kasvaa vähän vai haluammeko muuttaa markkinaa?

”Jotain satujako tässä aletaan kertoa?”
Näin kysyi suuryrityksen johtaja. Kysymyksestä käynnistyi pitkä yhteistyö, jossa muovattiin toimialan pelisääntöjä ja markkinaa uusiksi melko menestyksekkäästi. Mukana oli toki tuuriakin. Entä se tarina? Yhden sivun mittainen paperi, joka kuvaa matkan, maalin ja antaa ainekset viestinnän ja markkinoinnin teemoihin. Nojataan eteenpäin yrityskulttuuria ohjaavien periaatteiden muuttumisen myötä.

”Ei aivan satuja olla kertomassa. Kerrotaan totuus.”
Sadutkin ovat toki tarinoita ja alun perin niitä kerrottiin nimenomaan aikuisille. Kun haluttiin synnyttää uskoa parempiin seuraaviin vaihtoehtoihin.

Tarina eivät ole ominaisuusluettelo, yrityksen itsetyytyväinen hymistelylistaus.

Oikean tarinan voima perustuu yksinkertaiselle rajaamiselle: mikä on se totuus, jota haluamme olla yrityksenä todistamassa ja jonka totuuden syntymiseen voimme itse vaikuttaa.

Tarinan jännite synnytetään voimien ja vastavoimien tasapainosta.

”Jos kerrot uudesta asiasta uudella tavalla, olet käsittämätön. Jos kerrot vanhasta asiasta vanhalla tavalla, olet tylsä. Kerro siis uudesta asiasta vanhalla tavalla ja vanhasta asiasta uudella tavalla.”

Insano tuottaa ideoita ja tarinoita, jotka synnyttävät toivoa.
Insano Oy on perustettu vuonna 2005.

’in sano’ tarkoittaa uuteen tasapainoon, vakauteen eli seuraavaan tavoiteltuun tilaan etenemistä.

Insanon perustaja ja omistaja Marko Kulmala on opiskellut pääaineenaan kirjallisuudentutkimusta. Hän on toiminut johtajana mediassa, operaattoribisneksessä ja mainostoimistossa.

Marko Kulmala on apulainen ja pusakkamies, toimitusjohtaja ja tarinanrakentaja.

Marko on kokenut ja palkittu tarinanrakentaja. Hän harrastaa painonnostoa, kirjallisuutta ja metsätöitä. Kulmala on julkaissut kaksi kirjaa: Hyvä idea ei toimi (WSOY 2009) ja Kasvu (Teos 2011).

Tarinat (yritystenkin) nivoutuvat toisiin tarinoihin, joskus pitkälle ajan taa. Tarinataito kehittyy tutkimalla tarinoita: uusia, vanhoja ja todella vanhoja – lukien, katsellen, kuunnellen.

Työssämme emme rasita asiakasta sukeltamalla kaikkien verrokkitarinoiden syövereihin, paitsi jos asiakas haluaa hieman rasittua.

Tässä päivittyvä vinkkilista:

Luettavaa:

Emily St. John Mandel: Lasihotelli, loistava romaani, joka sivuaa myös bisnesmaailman päätöksentekoa. Mitä tapahtuu juuri ennen isoa virhettä?
Haruki Murakami: Komtuurin surma, japanilaisen mestarin mestariteos.
Joel Haahtela: Adélen kysymys, Jaakobin portaat, Hengittämisen taito. Loistava pienoisromaanitrilogia.
Maria Turtschaninoff: Suomaa. Pitkän kaaren upea romaani.
Benjamin Labatut: Maailman kauhea vihreys. Tiedemiehillä välähtää ja mopo lähtee käsistä. Ei leikisti, oikeasti. Ovela kirja, joka yhdistelee esseistiikkaa ja romaanikerrontaa.
Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti. Sitä ei tiedäkään kuinka sytyttävä olento ankerias on. Ennen kuin on lukenut tämän.
David Foster Wallace: Hauskaa, mutta ei koskaan enää. Yleensä Wallace listataan listoille, jotta listaaja vaikuttaisi fiksulta (ja toki nytkin niin), mutta sen lisäksi nämä esseet ovat raastavan herkullisia.
Valdur Mikita: Kanttarellin kuuntelun taito. Mikitan Valdur paahtaa välillä melko korkealentoisesti, mutta avaa reippaita näkökulmia itämerensuomalaisen maailmankuvan syntyyn.
Kirsi Piha: Levoton lukija. Kirsi Piha on erinomainen kirjoittaja – lukijasta tuntuu kuin hänelle juteltaisiin. Se on taito se.

Robert McKee: Story. Tarinankertojien oppikirjojen peruskivi.
Paul Arden: Whatever you think, think the opposite. Ideanluonnin oppikirjojen peruskivi.
Steven Pressfield: The War of Art. Opas kirjoittamiseen, kun kirjoittaminen ei oikein suju.
Ville Hänninen: Käännekohta. Kansitaiteen nousu 1950-60-luvuilla. Kirjojen kannet ovat loistavaa taidetta, markkinointia ja viestintää. Yksi kuva ja pari sanaa. Tämä kirja on aarreaitta.

Simon Sinek: The Infinite Game (2019), miten syntyy yrityksen pitkäkestoinen elonkaari?
Tom Peters: Re-imagine, strategiagurun turboahdettu klassikko. Tämän lukeminen on lähes mahdotonta ja palkitsevaa.
Mikko Leskelä: Bisnesantropologia ja Leskelä & Jaakko Luomaranta: Avoin strategia, suljettu strategia. Yliannostus strategiaa? Ei suinkaan. Nämä lukemalla oppii ja oppii lisää.
Ray Dalio: Principles: Life and Work (2017), menestyneen sijoittajan ajattelua periaatteista käytännössä.

Pyhän Benedictusen luostarisääntö, Benedictus Nursialaisen luostarisääntö 500-luvulta on sukellus toisenlaisiin periaatteisiin, jos säännöt näkee periaatteina.
Nunna Kristoduli: Päiväkirjat (2023), edesmenneen nunna Kristodulin päiväkirjat kuvaavat nuoren tytön kasvutarinan aikuisuuteen ja hieman toisenlaisen merkityksellisyyden löytämiseen. Hienoa pohdintaa ihmisyyden ulottuvuuksista elämänkaaren mitalta.

Katsottavaa:

Mustekala opettajana, Netflix, kiehtova dokumentti. Mitä ihminen oppii mustakalalta?
Succession, HBO Max, olemmeko me ihmiset tällaisia, samanlaisia kuin Royn perhe?
Tove, Yle Areena, Eeva Putron käsikirjoittama loistava loistava tarina toivosta ja rakkaudesta.

Kuunneltavaa musiikkia:
Jason Isbell and 400 Unit: Weathervanes, huiman lauluntekijän uutta musiikkia.
Amanda Shires: Take it like a man, hienon laulunetekijän hienoa musiikkia.
Stoned Cold Country, kantri- ja americana-artistien covereita The Rolling Stonesin klassikoista.

Kuunneltavat podcastit:

WTF with Marc Maron, parhaimmillaan hulvattoman hauska.
M&A, Mika Malirannan ja Matti Apusen ymmärrettävää puhetta vaikeista asioista, osittain myös hauska.
Jarkko Tontti, kirjailija Tontin kiinnostavia keskusteluita ei-kaikkien-tuntemien vieraiden kanssa.

“I had a monumental idea this morning, but I didn’t like it.”
– Samuel Goldwyn